Lapsuuden jouluissa parasta oli se, kuinka ennen joulua postiluukusta kolahti paksu lelukuvasto. Sitä luettiin pitkään ja hartaasti, sydän innosta ja ihastuksesta pamppaillen, hitaasti analysoiden, merkiten sivuja hiirenkorvilla. Ja lopulta tulokset kirjattiin vakavana listaan: “Rakas Joulupukki…”. Loppuun muistettiin lisätä kuitenkin vielä nöyränä: “Maailmanrauhaa”.
Isä sanoi aina, että kaikkea ei voi saada.
En ole vieläkään saanut Maailmanrauhaa. Olen lakannut toivomasta.
Postiluukusta kolahtaa kuoria täynnä joulukorteiksi naamioituneita valokuvia tonttuhattupäisistä lapsista. Muistutus siitä, kuinka kaikkea ei voi saada.
Lapsettoman joulun ainekset 