Hän etsii itseään. Hän ei koe onnistuneensa naisena – vaan onkin nyt osallistunut intersukupuolisten toimintaan, johon hän syndroomansa puolesta kuuluu. Hän tapasi tuon vertaisryhmän ensimmäisen kerran vasta tänä syksynä. Matkusti junalla Lahteen, kiiruhti tapaamispaikkaan hieman myöhässä ja astui jännittyneenä sisään tilaan, jossa muut jo odottivat. He istuivat pöydän ympärillä syömässä pizzaa ja ryhmän ohjaaja tervehti ja välittömästi herjan heitto jatkui. Iltapäivään kuului tarinoita ja tulevan toiminnan suunnittelua ja illalla hän tajusi löytäneensä oman heimonsa.
