Koko elämä on kompensaatiota siitä, että on jäänyt jostain paitsi.
En voi saada lapsia ja puolisoni ei halunnut adoptoida. Olen siispä ollut koirakasvattajana ja auttanut maailmaan pari pentuetta ja koittanut luoda puitteet ja ohjeistukset siten, että haukuista voi kasvaa kunnon koirakansalaisia.
Koska minulla ei ole ollut lapsia, niin olen voinut ja joutunut kiinnittämään perheen sijaan energiani työhön.
Nyt olen vaiheessa, jossa ihastellaan lapsenlapsia ja ollaan ylpeitä isovanhemmuudesta. En ole vielä keksinyt, miten kompensoisin tätä vaihetta. Ehkä minä en vanhene koskaan. Olen olevani niin nuori, että nuorten maailmakin on vielä lähelläni.
Lapsettoman joulun ainekset 