Näen ympärilläni pimeyttä, jota valot sekä kynttilät valaisevat.
Tunnen vielä olevani osa perhettä – sellainen kuin se on: vanha maaseudulla asuva äiti, eri puolille maata hajaantuneet siskokset, jokunen joulusta iloitseva lapsenlapsi, puolisot.
Perheeni on myös kansainvälinen, vaikka vielä tapaamme tutussa paikassa, tutuissa lapsuuden maisemissa.
Joululta tuoksuvat herkut. Aaton runsas joulupöytä ja uudet kansainväliset perinteet. Suklaata ja lukemista lahjoina.
Juhlavalaistu hautausmaa ja edelliset sukupolvet muistoissa, kun sytytän kynttilöitä.
Tärkeä hetki kuitenkin pimeyden keskellä.
